Kulttuuri

Kirjavinkissä tällä viikolla Leena Kirstinän ”Kirsi Kunnas — sateessa ja tuulessa”

Kuten olen joskus aiemmin kertonut, rakastan Kirsi Kunnasta ja hänen iloista ja rohkeaa sanan käyttöään.

Rakkaudesta Kunnaksen tuotantoon tartuin hänen elämäkertaansa, mikä - jälleen - avasi silmiäni uuteen asentoon. Kunnaksen niin sanottu julkinen elämä ajoittuu varhaislapsuuteni, joten se, miten aktiivinen toimija hän on yhteiskunnassamme ollut, tuli minulle täytenä yllätyksenä. Kerta kaikkiaan ihailtava tarmon pesä! Siitäkin huolimatta, että hän sairasti nuorena tuberkuloosin, joka vaurioitti hänen keuhkojaan pysyvästi. Kirja kertoo myös Kirsin kokemuksia sodasta, mikä lienee meille monille kannustin tarttua Kirstinän teokseen.

Kirstinä kertoo kirjassa paitsi Kunnaksen elämästä, myös hänen taiteestaan ja runouden erilaisista suunnista, lainalaisuuksista ja tulkinnoista. Minä puolestani en ymmärrä runoudesta juuri muuta kuin sen, mikä kuulostaa omassa korvassani kauniilta ja mikä ei. Symboliikkaa toki tajuan tiettyyn pisteeseen, mutta runouden eri muotivirtaukset ovat minulle vieras asia.

Siispä runouden harrastajalle ja paremmin sitä taidemuotoa ymmärtävälle kirjalla on paljon annettavaa. Sellaisella lukijalle kuin minä, osa tekstistä valuu edellä mainituista syistä ohi kuin vesi hanhen selästä, mutta sen ei pidä antaa hidastaa tahtia.

Tunnustan, että pieni osa minua luki kirjan myös siksi, että kirjasta voi paljastua jotain uutta Eppu Normaalista, sillä Mikko ja Martti Syrjä ovat hänen poikiaan, mutta se anti jäi kirjassa vähällle. Toisaalta hyvä niin, onhan Kirsi kirjan päähenkilö.

Satu Kangas-Viljamäki