Kulttuuri

Kirjavinkissä tällä viikolla Kai Kortelaisen teos, Kikka — Traaginen elämä sisaren silmin

Tämän kirjan jälkeen ei voi hyvällä yritykselläkään kehua oloaan hyväksi. Kirsi Viilosen eli Kikan tarina on karu kaikessa krumeluurissaankin.

Olen sitä sukupolvea, joka on kuunnellut Kikkaa alusta pitäen ja rakastanut hänen pikkutuhmia laulujaan ja rohkeaa esiintymistään. Minulle Kikka on edustanut ennen kaikkea uutta, rohkeaa naiskuvaa, jossa nainen on subjekti - ei pelkkä objekti.

Ajatus on sinänsä hassu, sillä moni varmasti ajatteli Kikkaa nimenomaan objektina. Ainakin uran alkuaikoina. Minäkin muistan hänen pinkin mekkonsa, joka petti kesken villin tanssin hänen ensimmäisellä musiikkivideollaan ja jota me, yleisö, luulimme tarkoitukselliseksi. Kirja paljastaa Kikan olleen todellisuudessa kauhuissaan siitä, mitä videolle lopulta päätyi hänen vastusteluistaan huolimatta.

Kirja paljastaa paljon muutakin vaiettua, kuten alkoholisti-isän ja -äidin. Salatun sukutaustan, vanhempien avioeron sekä seksuaalisen hyväksikäytön, joka arpeutti Viilosen sisarukset koko heidän loppuelämäkseen.

Sisaruksista nuorempi sai elämänsä kasaan pyytämällä apua ja käsittelemällä vaikeat tunteensa. Isosisko Kirsi puolestaan sulki tunteet sisäänsä, sairastui henkisesti ja kamppaili pitkään alkoholismin, lääkkeiden ja mielenterveysongelmien kanssa.

Kikan elämä oli kuin vuoristorataa, välillä oltiin korkealla ja mentiin kovaa, mutta lähes yhtä kovaa mentiin alaskin. Kati-sisko sanoo kirjassa useaan otteeseen, kuinka Kirsi halusi hänen tarinansa tulevan julki: ”Ettei kukaan enää joutuisi käymään läpi samaa kuin hän”. Sisarukset sopivat jo varhain tarinan julkistamisesta sitten, kun lapset ovat aikuisia.

Viisaita ajatuksia ja päätöksiä. Kannattaa lukea, sillä Kortelainen osaa kirjoittaa ja sanoittaa vaikeatkin asiat niin, että lukija ymmärtää Kikan todellista minää.

Satu Kangas-Viljamäki