Kulttuuri

Kirjavinkissä tällä viikolla Antti Heikkisen ”Eila Roine”

Nyt on pakko sanoa, että kuunnelkaa tämä kirja jos suinkin voitte.

Tokihan se luettunakin toimii, mutta tällä kertaa Heikkinen on onnistunut tekstissään poikkeuksellisen hyvin. Kun sen lukee vielä iki-ihana Satu Silvo, kuuntelunautinto ei voi enää paremmaksi tulla.

Se on melkein kuin kuunnelmaa kuuntelisi tai hirmu pitkää ja hauskaa monologia. Toisaalta se tuntuu vähän siltä kuin Eila itse kulkisi vierellä ja juttelisi tarinaansa sinulle. Heikkinen on kirjoittanut niin kuin Roine puhuu ja Silvo puolestaan eläytyy tekstiin ja antaa Eilalle äänensä. Suorastaan verratonta!

Eilan muisteluiden kautta lukija sukeltaa viime vuosisadan teatteri- ja elokuvaelämään. Ensin hänen vanhempiensa Sylvi Raunion ja Eero Roineen sekä heidän ystäväpiirinsä kautta, myöhemmin Eilan omien töiden kautta ja luonnollisesti hänen näyttelijäpuolisonsa Vili Auvisen kautta.

Vaikka Eila ja Vili olivat aikansa tähtiä (Heikki ja Kaija -televisiosarja vuosina 1961-1971), ja he nousivat ilta ja vuosi toisensa jälkeen Tampereen Työväen teatterin lavalle, Eila saa heidän elämänsä kuulostaa ihan tavalliselta kaikkine iloineen ja murheineen. Eila ei nosta itseään jalustalle ja suhtautuu yllättävän suopeasti aikansa teatterilegendan, teatterijohtaja ja -ohjaaja Eino Salmelaisen tapaan ohjata ja opettaa: huutamalla ja vähättelemällä.

– No emmää kyllä sillon mitään osannukkaan, että ihan oikeessa se Salmelainen siinäki oli, hän tuumaa vahvalla Tampereen murteella.

Mutta Eila oppi ja Eino opetti. Salmelainen ei päästänyt häntä Teatterikouluunkaan, vaan lupasi opettaa itse hänelle kaiken tarpeellisen. No, sen lupauksen hän todella piti.

Satu Kangas-Viljamäki