Kulttuuri

Kirjavinkissä tällä viikolla Ann Rosmanin Majakkamestarin tytär

Tartuin Ann Rosmanin Majakkamestarin tyttäreen aikalailla summanmutikassa. Joskus se kannattaa, sillä Rosman tarjoili kirjassaan aikamoisen pläjäyksen jännitystä ja kesäiltoihin sopivaa meri- ja purjehduselämää. Juuri sellaista, mitä ihminen kesälomallaan kaipaa.

Heti alkuun on todettava, että Majakkamestarin tytär ei sovellu äänikirjaksi. Se pitää lukea ihan perinteiseen tapaan. Rosman käyttää todella paljon takaumia ja loikkii nykyajasta menneisyyteen ja toisinpäin tiheällä tahdilla, eikä kuuntelija pysy kaikissa mutkissa välttämättä matkassa. Majakkamestarin tytärhän aloittaa rikostutkija Karin Adlerista kertovan dekkarisarjan, jonka toisessa osassa Rosman korjaa edellä mainitun puutteen ja kertoo ajan jokaisen takauman alussa.

Vaan eipä taida olla kirjallisuudessa dekkaria, joka ei ala murhalla tai ruumiin löytymisellä. Niin Majakkamestarin tyttäressäkin. Kunnostettavan majakan kellarista löytyy yllättävän hyvin säilynyt, noin 40 vuotta kadonneena olleen miehen ruumis ja ainoa johtolanka, mitä poliisilla on, on häneltä löytyvä vihkisormus.

Juttu kulkee ja juonen käänteet yllättävät kokeeneenkin dekkaristin, mikä on teokselle kuin teokselle pelkkää plussaa. Päähenkilö Karin Adler tuo mieleeni kotimaisen Koskisen, sillä he kumpikin selvittelevät vakavia rikoksia vähintäänkin persoonallisten kollegojen kanssa. Kummallakin on ongelmia yksityiselämän puolella ja kumpikin elävät työlleen, joka tuppaa menemään kaiken muun edelle.

Erittäin hyvää lomalukemista, kuten Majakkamestarin jatko-osat Noitavasara ja Porto Francon vartijakin ovat.

Satu Kangas-Viljamäki