Paikallisuutiset

Kärsämäkinen Eeva Ruotsalainen täytti 100 vuotta: "Apua saa, kun sanoo, mitä tarvitsee"

– Millon ei muuten pääse etteenpäin, niin väkisin, sanoiEeva Ruotsalainen, kun hän kolme vuotta sitten kertoi elämästään ja mietittiin, että kohta on satanen täynnä. Miten hän on voinut?

– En oikiastaan palijo mitenkää, hän sanoo ensin, mutta sitten, että “on ne ruukannu aina järjestyä” ja tarkoittaa 100-vuotisjuhlia. On tämä erilainen ja hauska päivä, hän ihastelee. Ajattelin, että minen puhu mittää, mennee ohi, ollaan hissuksiin.

Läheiset ovat kokoontuneet juhlimaan Ruotsalaista. Kukkia ja lahjoja. Lihasoppaa, kahveja ja sen seitsemää sorttia pöydässä täytekakkuineen. Lapsia, lastenlapsia ja lastenlastenlapsia on paikalla ja iloinen puheensorina täyttää tuvan.

– Muisti on vasta-aikaan huonontunu, välillä en muistanu omia lapsiakaan. Puhekki käy huonommaksi. Minulla on kärry, jonka avulla kiertelen, käyn syömässä, juomassa ja vessassaki, kertoo Ruotsalainen, – Oon pärijänny, en oo valittanu.

Ruotsalainen asuu omassa asunnossaan Oiva-poikansa ja hänen Eeva-vaimonsa talossa.

– Aina sillon tällön käyn Oivan ja Eevan kyytissä kirkolla asioilla ja voin minä vaihteeksi käyä autossa ajelulla ihan ajan kuluksi. Onhan siellä ehtiny kaikki muuttua.

Ruotsalainen vähän ihmettelee pitkää ikäänsä.

– Leikillänin sanon, että pitäskö jatkaa ja miten palijo. Ei puhuta määrästä, mutta jonku verran.

Ruotsalainen on ikäisekseen hyvässä kunnossa eikä lääkkeitäkään paljoa ole.

– Seisua en oikein jaksa, tullee pyörryttävä olo. Yhtenä yönä lähin liikkeelle enkä muistanu laittaa valoja. En meinannu millää osata takas sänkyyn. Eeva ja Oiva ovat autelleet. Apua oon saanu, kun oon tarvinnu. Pittää vain sanua, mitä tarvihtee, sanoo Ruotsalainen.

Lue lisää Eevan elämästä tästä.