Mielipiteet

Jalmari Suutari vastaa Kärsämäen seurakunnalle Hallanperän metsäpalstan mahdollisesta hakkuusta

Kiitokset teille, Kärsämäen seurakunta, vastineestanne vetoomukseeni vanhojen metsienne suojelemiseksi, ja Juhani Saarikoskelle erinomaisesta kirjoituksestaan asiaan.

En olisi epäillytkään, etteikö metsä- ja hakkuusuunnitelmanne olisi ammattilaisten laatimia. Se ei valitettavasti tarkoita Suomessa sitä, että luontoarvoista, kuten monimuotoisen luonnon ja uhanalaisten lajien selviytymisestä huolehdittaisiin. Kohteen hakkuusuunnitelmat on tehty tyypillisen raa'asta talousnäkökulmasta.

Lakimme sallii pääsääntöisesti vaikka luonnontilaisen ikimetsän hakkuut, ja monille raha kelpaa periaatteessa minkä vain metsän hakkuista. Toivottavasti ei teille. Vielä monimuotoisen luonnon tärveleminen ei voi kauaa olla enää kenenkään etu.

Kiitos kirkkoneuvostollenne hakkuiden siirtämisestä tältä Hallanperän palstalta 317-402-41-34 toisaalle keväällä. Olette myös luvanneet yhteyttä ottaneelle kansalaiselle sähköpostitse, että "aluetta ei tulla hakkaamaan". Onko lupauksenne siis pysyvä, kun siltähän se kuulostaa? Ja miksi ette silloin hakisi metsälle suojelua korvausta vastaan? Toivon kirkkoneuvostoltanne uusia, viisaampia suojelupäätöksiä.

Tilanne jää myös huolestuttavasti auki, ellei palstalle nykyisiä 28.10.2025 asti voimassa olevia ja hakkuut sallivia metsänkäyttöilmoituksianne peruta. Voisitteko siis perua ne?

Mutta, on todella hienoa, että olette jo suojelleet useita metsiä! Arvostan ja kiitän teitä siitä suuresti. Toivoisin ja peräänkuuluttaisin vielä harkintaa tämän metsän ja mahdollisten muiden vanhojen metsienne suhteen. Jos teillä on sellaisia, voitte ilmoittaa niistä jo tiedossanne olevaan sähköpostiini. Autan mielelläni niidenkin luontoarvojen selvittämisessä ja suojelemisessa tuntuvaa korvausta vastaan.

Jos METSO-ohjelman rahaa ei riittäisikään tälle Hallanperän metsälle, saattaisi Luonnonperintösäätiötä kiinnostaa ostaa se.

Julkisena toimijana teillä on mielestäni erityinen velvoite toimia vastuullisesti luomakuntaakin kohtaan, minkä voisi kai muutenkin kuvitella seurakuntien velvollisuudeksi. Vai mitä mieltä olette tästä?

Olisihan se hienoa voida myöhemmin kiittää teitä tämänkin metsän kullanarvoisesta suojelemisesta julkisesti sen sijaan, että joutuisi ankeasti ja huolellisesti raportoimaan sen tuhoamisesta.

Jalmari Suutari