Pääkirjoitukset

Hymyilevä Apollo

Pääsin osallistumaan Reisjärven Eläkeliiton yhdistyksen 50-vuotisjuhlaan viime keskiviikkona, missä Reisjärven vt. kirkkoherra Matti Vuohtoniemi esitti seurakunnan tervehdyksen päivänsankarille.

Vuohtoniemi siteerasi puheessaan Eino Leinoa äärimmäisen osuvasti. Niin osuvasti, että päätin jakaa Leinon sanat myös teille. Toivottavasti ne puhuttelevat teitä yhtä paljon kuin minua:

”Oi, onnellinen, joka herättää

niitä voimia hyviä voisi!

Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,

niin ette niin kovat oisi!

Miks emme me kaikki yhtyä vois?

Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.

Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!

Niin suuri, suuri on maa.

Tääll' on toki tilaa kaikillen.

On ketoja auran kääntää,

on lehtoja laulella neitojen

ja saloja sulhojen vääntää.

Kas, lempi se maailman levittää.

Oi, ihmiset toistanne lempikää

ja kohti taivasta tavoittakaa!

Niin pieni, pieni on maa.”

Hymyilevä Apollo on Eino Leinon runo vuodelta 1898. Ihmeen hyvin Leinon sanat osuvat tähänkin päivään, vaikka ne on kirjoitettu 125 vuotta sitten.

Kaiken kaikkiaan tuo runoelma sisältää 33 runomittaa. Tiivistetysti se kertoo lähimmäisenrakkaudesta, onnen aihioista, kuten työ ja usko, ihmisyydestä sekä uskosta ihmiseen ylipäätään. Tärkeitä asioita ajassamme, jossa ihmisyys tuntuu olevan niin kovin hukassa.

Asiaa voi ajatella toisinkin. Muuttuuko ihminen, oppiiko se mitään, kun se painii samojen ongelmen kanssa vuosikymmenestä ja vuosisadasta toiseen. Teknologia kehittyy, mutta kehittyykö ajattelu tai moraali. Juuri nyt epäilen sitä syvästi.

Satu Kangas-Viljamäki