Paikallisuutiset

Anitta Oertel kolumnissaan: En ole ollut kenenkään lempilapsi – Onneksi

Lapsia asetellaan kaikenlaisiin kilpailuasemiin jo pienestä pitäen. Ennen vanhaan, jos ei muuta keksitty, sanottiin, että joku on lempilapsi. Lempioppilaitakin oli. Kilpailuttaminen vanhempien suosiosta oli ehkä silloin tavanomaisempaa kuin nykyisin. Kasvatusmetodit ovat siltä osin muuttuneet ja kokemuksesta viisastuttu.

Minä en ole ollut koskaan kenenkään lempilapsi. Omalla kohdallani ei tietenkään enää henkilökohtaisesti kolahda, kun sanotaan, että joku toinen oli se lempilapsi, paitsi että vähän huvittaa. Tässä iässä pystyy kääntämään sen jo eduksi: ei ole tarvinnut mielistellä ketään eikä yrittää tulla toisenlaiseksi kuin olen, ainakaan kenenkään muun takia.

Mutta omien lapsien ja lastenlapsien kohdalla ei naurata, jos joku väittää, että joku muu tai toinen on lempilapsi. Silloin herää luonnollinen äidinvaisto: Jos lapsi ei kelpaa sellaisenaan rakastettavaksi, niin saa lempilapsia itselleen haaliva olla sitten omissa oloissaan.

Pahempiakin asioita lapsille maailmassa valitettavasti tapahtuu, vaikka lasten elämän suojaamiseksi on yritetty vuosikymmenien ajan eri tahojen toimesta vaikuttaa. Eri valtioissa on lapsille nimetty omia erityisiä päiviä, ja yhteisiäkin on.

Esimerkiksi 20. päivä marraskuuta on YK:n Kansainvälinen Lapsen oikeuksien päivä. Tämän vuoden teemana on lapsen oikeus turvallisuuteen, jota muun muassa ilmastokriisi, pandemia ja sota horjuttavat. Vuonna 1989 hyväksytyn lapsen oikeuksien yleissopimuksen tarkoitus on taata jokaiselle lapselle yleiset oikeudet alkuperästä, sukupuolesta, uskonnosta tai sosiaalisesta asemasta riippumatta.

Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä, kuten myös esimerkiksi Kiinassa sekä lukuisissa muissa maissa kesäkuun ensimmäisenä vietetään Kansainvälistä lastenpäivää ja onpa syyskuun 20. päiväkin maailmalla lasten päivä: Unicefin lastenpäivä, joka on ollut olemassa 1954-luvulta asti.

Viattomien lasten päivä 28. joulukuuta on puolestaan useimmissa kristillisissä maissa, Suomessakin kuningas Herodeksen käskystä joukkosurmattujen alle kaksivuotiaiden betlehemiläisten poikien muistoksi merkitty päivä (Matteuksen evankeliumin 2. luku).

Ihanaa, että päiviä on elämässä ja varsinkin lapsille pyhitettyjä. On tärkeää huolehtia jokaisen lapsen hyvinvoinnista kaikilla tasoilla. Jos jokainen päivä olisi lastenpäivä - ilman lempilapsimääritettä, olisi maailma todennäköisesti parempi paikka meille kaikille.

Anitta Oertel

Kirjoittaja on pitkään Saksassa asunut, Pyhäjärvelle paluumuuttanut